29.09.2020

Kausivalot syttyvät

Syksyn tultua päivät lyhenevät vauhdilla ja illat hämärtyvät. Kynttilät tuovat tunnelmaa ja kausivalot lisävalaistusta koteihin. On oikea aika miettiä, kuinka valoilla luodaan kaunista ja tyylikästä – turvallissuutta unohtamatta. Vielä joitain vuosia sitten kausivaloja ripusteltiin vasta jouluksi, mutta nyt ikkunoita ja pihoja valaistaan koko pimeän aika. Esimerkiksi Porvoon kaupunki sytyttää kausivalonsa vaiheittain jo lokakuun alusta alkaen. Keskustan lisäksi valoja tulee Gammelbackaan.

Myös kodeissa mietitään nyt kausivaloja. Monissa A-yhtiöiden taloissa on parvekkeilla ja terasseilla ulkopistokkeita, jolloin valaistusta voidaan laittaa myös sinne. Muutama asia tulee kausivaloja hankkiessa muistaa.

– Lähes aina pakkauksessa lukee, onko valot tarkoitettu sisä- vai ulkokäyttöön. Jos merkintää ei ole, katso pakkauksesta IP-luokitus. Ensimmäinen numero tarkoittaa mekaanista suojausta ja toinen vesitiiveyttä. Jos toinen numero on nolla, laite on aina tarkoitettu vain sisäkäyttöön, vinkkaa toimitusjohtaja Tapani Lempinen JRA-Sähköstä.

– Ja tietysti aina tulee tarkistaa, että valot on CE-hyväksytty.

Ulkovalot voi kytkeä vain asunnon parvekkeella tai kuistilla olevaan ulkopistorasiaan. Johtojen vetäminen sisäpistorasiasta ulos ikkunan tai oven tiivisteiden välistä ei ole turvallinen ratkaisu. Kaikki sisäpistorasiat eivät ole kosteussuojattuja. Johdot ja tiivisteet kärsivät ylimääräisestä puristuksesta. Mikäli ulkopistorasiaa ei ole, kodin ulkopuolella tunnelmaa voi luoda kynttilällä tai paristoilla toimivilla valoilla.

Kynttilöiden polttamisessa ja lyhtyjen ripustamisessa parvekkeelle, pihalle tai terassille tulee muistaa paloturvallisuus. Kynttilän voi laittaa palamaan vain, kun asukas on itse kotona. Astia, jossa kynttilää poltetaan, ja mahdolliset esineet sen ympäristössä tulee olla palamattomia. Jos lyhty roikkuu, on huolehdittava, että kiinnitys on pitävä eikä lyhty tippuessaan pääse levittämään paloa. Turvallinen vaihtoehto aidolle liekille on led-valolla toimiva kynttilä.

Teksti: Kaisa Viitanen