Kevätkummussa asuva Pirjo Nurmi rakentaa joulutunnelman ja kotinsa jouluilmeen kaikessa rauhassa, omiin kädentaitoihinsa ja rahapussia säästäviin ratkaisuihinsa luottaen.
Joulu on valtaosalle suomalaisista juhlapyhistä rakkain. Pitkään Kevätkummussa A-asukkaana viihtynyt Pirjo Nurmi tunnustaa olevansa jouluihminen viimeisen päälle.
– Olen ollut sitä lapsesta asti. Lapsuudenkodissani Porvoon Vanhamoisiossa kunnioitettiin vanhoja suomalaisia jouluperinteitä. Talossa oli paljon naisväkeä. Meillä oli erillinen leipomatupa, jossa jouluruuat valmistuivat. Joulutunnelma kehittyi hiljaa aattoon asti, jolloin tuotiin kuusi sisään.
Jouluihin sisältyi myös kylän pikkuväkeä ilahduttanut erikoisuus.
– Kylässämme oli miehiä, jotka tykkäsivät kiertää talosta taloon, ja parhaimmillaan meillä kävi neljäkin
joulupukkia.
Pirjo Nurmi on siirtänyt lapsuudenjoulujensa ytimen kotiinsa ja jatkanut sitä edelleen tyttärelleen ja tämän
perheeseen, mutta hän on tehnyt myös omannäköisiään ratkaisuja.
– Lapsuudenkodissani tarjottiin perinteistä suomalaista jouluruokaa, ja minullakin kinkku, laatikot, sienisalaatti, rosolli ja kalat muodostavat pöydän ytimen. Mutta kaiken ei tarvitse olla aina samanlaista. Periaatteeni on, että joka joulu yksi vanhoista tarjottavista jää pois ja tilalle tulee uusi kokeiluun.
Niin laatikoissa kuin salaateissa on Pirjon mukaan likimain rajaton vaihtomahdollisuus oman maun, rahatilanteen ja jaksamisen mukaan.
– Jos ei jaksa väsätä laatikoita, juurespaloja on helppo kypsentää padassa. Samat maut ja tuoksut sieltäkin saa. Ja viime jouluna kokeilin onnistuneesti glögin korvaamista munatotilla.
Pirjo on tätä nykyä eläkeläinen. Erityisesti tänä vuonna, kaiken kallistuessa, hän panee entistä enemmän painoa sille, mitä jouluruoka maksaa.
– Tein porkkana- ja perunalaatikot raakapakasteiksi jo varhain syksyllä, kun kaupoissa oli porkkanoita vain euron kilohintaan ja kun löysin myös erinomaisia perunoita. Asun nykyään yksin enkä juurikaan leivo jouluksi. Mutta tyttäreni ollessa pieni innostuimme molemmat rakentamaan piparkakkutaloja. Ne ovat kivoja lahjojakin.
Kiireettä tekeminen näkyy myös kodin jouluilmeessä. Pirjo laittaa kotiinsa joulun jo ensimmäisen adventin tietämin.
– Joulukoristeeni ovat pääosin 1980-luvulta ja valojakin minulle on kertynyt vuosien mittaan riittämiin.
Uusia hankintoja en tarvitse.
Vielä enemmän kuin keittiössä häärääminen ja kodin koristelu Pirjo Nurmea kiinnostavat joulun rauhaan laskeutuminen sekä muiden ilahduttaminen.
– Tykkään laulamisesta, lapsena ja nuorena lauloin kuoroissakin. Joulukonsertit, joululaulutapahtumat
ja jouluradio ovat minulle tärkeitä. Yksi suosikeistani, jota käyn vuosittain laulamassa joululaulukaraokessa, on Eija Kantolan Enkelikello.
Pirjo tunnetaan kädentaitajana, mutkikkaidenkin käsitöiden hallitsijana ja kekseliäänä askartelijana. Näistä
taidoista on lähipiirin lisäksi päässyt nauttimaan moni ystävä, naapuri, jopa laajemmin porvoolaiset. Hän asui ennen Ilmarisentie 2:een muuttoaan Joukahaisentie 3:ssa, jossa hän järjesti talon väelle mm. joulukorttiaskarteluja ja väsäsi asukkaiden ihasteltavaksi kookkaan joulumaan. Hän on myös huolehtinut usein kaupunginosan ravintolan joulukoristelusta.
Entä mikä on Pirjon oma toivelahja jouluksi?
– Joka vuosi ostan itselleni yhden joululehden. Saan lehdistä hyviä uusia vinkkejä.
Teksti: Kaisa Viitanen